Suomen mäkihypyn taso on ollut heikko jo pidemmän aikaa. Viime vuosien aikana suomalaisten mäkihyppääjien menestys on ollut vaatimatonta verrattuna muihin mäkihypyn suurvaltoihin kuten Norjaan, Itävaltaan ja Saksaan. Olisiko lentomäen rakentaminen voinut pelastaa Suomen mäkihypyn ja auttanut Suomea pysymään mäkihypyn huipulla?
Lentomäki on mäkihyppyn superhyppyrimäki, jossa on erittäin pitkät ja jyrkät laskuosuudet. Lentomäet mahdollistavat huomattavasti pidemmät hypyt kuin perinteiset mäet, mikä antaa hyppääjille mahdollisuuden saavuttaa suurempia etäisyyksiä ja parempia pisteitä. Yleensä K-piste suurmäissä on noin 120 metrin kohdalla, lentomäessä K-piste on yleensä ainakin 200 metriä.
Lentomäet ovat olleet menestyksen avain monille mäkihypyn suurvalloille. Norja, joka on yksi menestyneimmistä mäkihypyn maista, on panostanut vahvasti lentomäkien rakentamiseen ja kehittämiseen. Heidän menestyksensä onkin osittain seurausta siitä, että norjalaisilla hyppääjillä on ollut mahdollisuus harjoitella ja kilpailla lentomäissä. Lentomäet houkuttelevat myös lisää katsojia ja uusia harrastuksia, sillä ovathan ne huikeita paikkoja.
Pelkkä lentomäen rakentaminen ei välttämättä olisi pelastanut Suomen mäkihyppyä. Menestykseen vaikuttaa moni muukin tekijä, kuten valmennus, taloudelliset resurssit ja urheilijoiden motivaatio. Lentomäen rakentaminen olisi ollut vain yksi osa kokonaisuutta.
Ja jos totta puhutaan, niin Suomen alho johtui lukuisista organisaatiotason virheistä. Kun mäkihyppy oli huipulla, uutta massaa ei hankittu riittävästi. Yhteiskunnan muuttuessa mäkihyppy keskittyi alueille, jotka eivät houkuttele nuoria massoittain.
Lue myös: Jääkiekkoliiton tulee olla valmis yhteistyön päättämiseen SM-liigan kanssa
Lentomäen rakentaminen on taloudellinen riski
Lentomäen rakentaminen on kallis investointi. Lentomäen rakentaminen vaatii suuria taloudellisia panostuksia sekä huolellista suunnittelua ja rakentamista. Suomella ei välttämättä olisi ollut resursseja tai halua investoida lentomäen rakentamiseen. Suunnitelmia oli, mutta rahoitus puuttui. Ja koska suunnittelu kesti liian kauan, ehti Suomen mäkihypyn taso jo laskea. Sen jälkeen kukaan ei enää puhunut lentomäestä.
Toisaalta, lentomäen rakentaminen olisi voinut houkutella uusia nuoria mäkihyppääjiä lajin pariin. Lentomäen tarjoamat haasteet ja mahdollisuudet olisivat voineet houkutella nuoria urheilijoita kokeilemaan mäkihyppyä ja siten lisätä lajin suosiota Suomessa.
Kokonaisuudessaan, lentomäen rakentaminen olisi voinut tarjota uusia mahdollisuuksia Suomen mäkihypylle. Se olisi voinut houkutella nuoria urheilijoita lajin pariin ja antaa suomalaisille hyppääjille mahdollisuuden harjoitella ja kilpailla lentomäissä. Pelkkä lentomäen rakentaminen ei olisi taannut menestystä, mutta toisaalta se olisi voinut houkutella ihmisiä lajin pariin.
Joten, olisiko lentomäen rakentaminen voinut pelastaa Suomen mäkihypyn? Ehkäpä. Mutta menestyksen saavuttamiseksi tarvitaan kokonaisvaltaisia panostuksia valmennukseen, taloudellisiin resursseihin ja urheilijoiden motivaatioon. Lentomäen rakentaminen olisi voinut olla yksi askel kohti menestystä, mutta se ei yksinään olisi riittänyt.
Valitettavasti.
